Nancy Laura Spungen: Vuodet 1958 - 1969

Nancy Laura Spungenilla oli vaikea elämä heti alusta. 
Hän syntyi ensimmäisillä tunneilla helmikuun 27, 1958 Pennyslavian yliopiston sairaalassa Philadelphiassa.

Heti synnyttyään hänellä oli napanuora kiedottuna kaulansa ympärille niin, ettei hän saanut happea. Lisäksi hänelllä oli hyvin vakava veriongelma (hän oli keltaisen värinen synnyttyään) joka johti verensiirtoon. Verensiirron jälkeen Nancyn äiti kertoi Nancyn itkeneen tavallista enemmän ja potkineen ilmaa voimakkaasti, aivan kuin olisi taistellut jotakin vastaan. Verensiirto oli välttämätön, muuten ongelmat olisivat levinneet aivoihin.
 

8 päivän jälkeen Deborah ja Frank Spungenille (Nancyn vanhemmat) kerrottiin, että he voivat vihdoinki viedä tyttärensä kotiin: hän oli normaali ja terve vauva.Mutta muutaman päivän jälkeen Deborah alkoi pelätä ja ajatteli, että Nancy oli jotakin aivan muuta kuin normaali vauva. Nancy ei lopettanut itkemistä ja huutamista. ''Kaikki vauvat itkevät, mutta Nancy ei muuta tehnytkään kuin itki'', sanoi Deborah vuosia jälkeenpäin. Huolestuneena Nancyn selittämättömälle kivulle, hän haki apua joka puolelta. Syytä ei tiedetty. Nancy ei koskaan elänyt rauhassa.

 

3 kuukauden ikäisenä Nancylle oli määrätty raskaita rauhoittavia, mutta hän oli silti yliaktiivinen ja rauhaton. Hänellä oli nukahtamisvaikeuksia, huusi vieläkin hysteerisesti ilman mitään syytä, jäykistyy aina kun äitinsä yritti halata häntä, oli kehittänyt itselleen laiskan ilmeen eikä koskaan ollut hiljaa. Kun lääkäri kuuli näistä Nancyn ongelmista, hän yksinkertaisesti lisäsi Nancyn Phenonbarbital annosta.

Kahden vuoden ikäisenä Nancy oli alkanut hyökätä väkivaltaisesti perheensä jäseniin ja myös tuntemattomiin henkisesti sekä fyysisesti. Hän sai joka päivä useita raivokohtauksia ja oli alkanut änkyttää. Lääkäri vain nimitti Nancyn ''oireet'' ''kamaliksi kaksosiksi'' ja lisäsi Nancyn Phenonbarital annosta.

4 vuoden ikäisenä ölykkyysosamäärätestit todistivat Nancyn olevan todella älykäs. Itse asiassa hänellä oli 7 vuotiaan älykkyys ja muutaman vuoden päästä hän sai hypätä 3 luokan yli älykkyytensä vuoksi. 

9-vuotiaana hän löysi musiikin. Frank ja Deborah olivat käyneet katsomassa uuden musikaalin ''Hair'', ostivat LP-levyn ja Nancy istui olohuoneen lattialla ja kuunteli levyä taukoamatta joka päivä alusta loppuun niin kauan, kunnes levy kului puhki.Vanhemmat ostivat uuden. Pian hän fanitti Door:sia, The Rolling Stones:ia, Janis Joplinia, Led Zeppeliniä ja The Beatlesia ja joka lauantai hän käytti viikkorahansa levyihin. 

 

10-vuotiaana hän luki The Rolling Stone lehtiä ja New York Times:ia sunnuntaisin ja luki Sylvia Plathin, Kurt Vonnegutin, J.D Salingerin ja F. Scott Fitzgeraldin kirjoja. Nancy kiinnostui politiikasta ja tuki sodanvastaista liikettä. Hänen käyttäytyminen oli siltikin huolestuttava väkivaltaisten hyökkäyksien  ja sanallsiten tunteenpurkauksien takia. Hänen oli mahdotonta saada ystäviä: kukaan ei tuntunut tykkäävän hänestä. (Deborah mainitsee kirjassaan  And I Don't want to live this life: ''Eräs naapuri oli jättänyt ovellemme lapun, jossa käski Nancyn pysyä poissa hänestä nimitellen Nancya noidaksi.'') Nancy näki myös hallusinaatioita, kärsi kivusta kun laittoi hiuksiaan ja oli kehittänyt kaukaisen, jäätyneen ilmeen, jota hänen perheensä kutsui nimellä ''Se katse''. Aivan kun hän katsoisi tyhjää. Hän hoki monesti haluavansa kuolla.

11-vuotiaana Nancy oli paisunut ja hänellä oli korkea syke ja isot pupillit. Huumetestit todistivat Nancyn olevan aivan puhdas, joten hän pääsi Philadelphian psykiatriseen keskukseen samalla kun Deporah yritti löytää hänelle hoitopaikkaa, jossa Nancy voisi asua.Kerran Nancy yritti käydä lastenhoitajan kimppuun saksilla huutaen ja kiroillen tappavansa hänet. Nancyn terapisti kommentoi välikohtausta: ''hän vain näytteli''. Terapisti ei tietänyt tarkkaan, mitä Nancy näytteli, mutta myöhemmin Nancy hyökkäsi myös terapistin kimppuun. Erään painajaismaisen ja hallusinaatiomaisen yön jälkeen Nancy meni kouluun. Vähän ajan päästä hän käveli luokasta ulos eikä enää palannut oppilaitokseen. Syyskuussa 1969 kirjoitettiin raportti, jossa todettiin Nancyn olevan ehkä skitsofreenikko ja  pitäisi tehdä neurologinen tutkimus. Kun klinikka oli tehnyt arvioinnin, he päättivät olla paljastamatta tulokset vanhemmille. (Deborah sai paperit vasta Nancyn kuoleman jälkeen.) 

(Tämä teksti ei ole kopioitu suoraan mistään, tieto on haettu eri kielisiltä sivustoilta. ITSE olen suomentanut jokaisen sanan.)