He gives her 12 roses, 11 real and 1 fake and said: ''I'll love you till the last rose dies'

Nancy Laura Spungen: Vuodet 1970 - 1975

12-vuotiaana (1970 alussa) Nancy muutti Glenholme kouluun Connectioncutiin. Koulu on tarkoitettu häiriintyneille lapsille. Koulussa oli vain 20 oppilasta, vaikka koulu on iso ja sijaitsee maaseudulla. Siellä on tallit ja kaikki. Jokaisella oppilaalla oli oma huone. Rehtori oli oikein mukava ja toivotti Nancyn lämpimästi tervetulleeksi. Nancy sai viikottain terapiaa. Lukuaineiden lisäksi koulussa opetettiin kotitaloutta, retkeilyä, liikuntaa ja tehtiin retkiä. Nancyn käyttäytyminen alkoi parantua. Hänen laiska ilme oli katoamassa, hän laihtui ja sai ystäviä. Mutta kun hän palasi kesäloman jälkeen Glenholmeen, rehtori oli vaihtunut paljon tiukempaan - Nancyn sanoin: ''vitun tyhmä kusipää''. Koulussa oli kaksinkertainen määrä opiskelijoita, ei enää omia huoneita, lämmin perhe ilmapiiri oli poissa, myös oli välittäminen vähentynyt.Terapiasessiot olivat parin kuukauden välein. Hän ei tullut toimeen muiden tyttöjen kanssa, vaan tappeli jokaisen kanssa. Vainoharhaisuus ja vihamielisyys olivat palanneet.

Glenholmen koulu & Devereux Manor -koulu.

13-vuotiaana (1971 syksyllä) Nancy siirrettiin Devereux Manor -nimiseen oppilaitokseen Berwyniin, Philadelphian lähettyvillä. Siellä oli 80 oppilasta, tyttöjä ja poikia. Nancy soitti kotiin heti ensimmäisenä iltana hokien oppilaiden olevan sairaita huumeiden käyttäjiä ja hulluja. Silloin hän päätti karata ja päätyi Huntingdon Valley:in. Kun Deborah soitti koululle ilmoittaakseen Nancyn olevan aivan turvassa, koulussa sanottiin, etteivät he edes huomanneet Nancyn puuttuvan.

Vaikka koulu ei täyttänyt lupaustaan huolenpidosta, ei ollut 1000$ arvoinen per kuukausi, oppialat käyttivät huumeita ja vaikka Deborahin ensivaikutelma koulusta oli negatiivinen, hän ja Frank päättivät lähettää Nancyn takaisin sinne.Yksi koulun lupauksista oli myös terapia, jota Nancy ei kuitenkaan saanut moneen kuukauteen kunnes Deborah raivostui koulun henkilökunnalle. Kun Nancy tuli kiitospäivänä kotiin vierailulle, hän kertoi Suzylle, että hän on alkanut käyttämään huumeita ja varastamaan. Deborah huomasikin sen, kun hänen timanttinen hääpanta oli kadonnut Nancyn vierailun jälkeen.

1972 vuoden alussa Nancy avasi kyynärvarrensa saksilla, kun hänen äitinsä ei vastannut puhelimeen. Nancy testattiin neurologisesti. Tulokset olivat tuloksettomia, mutta neurologistit uskoivat Nancyn käyttäytymisen johtuneen mahdollisesta aivovauriosta, joka hänellä on ollut syntymästään.                                                     

14-vuotiaana Nancy alkoi ensimmäisen kerran seurustelemaan. Poikaystävä oli eräs oppilas joka soitti bändissä. Hänen nimensä oli Jeff Gibson, ja he kumpikin menivät samalle Devereuxin järjestämälle kesäleirille. Siellä Nancy yritti tehdä itselleen aborttia vaatepuristimella. Hänet kiidätettiin sairaalaan ja siellä todettiin, että Nancy ei ole ollutkaan raskaana. Sen vuoden kiitospäivänä Nancy toi uuden pojan kotiin etelästä. Käyttäydyttyään kuin mikäkin kiltti tytär, korjattuaan ruokapöydän ja siivottuaan hän järkytti koko perheensä:hän vei 13-vuotiaan Suzyn kävelylle ja tutustutti hänelle marijuanan.                                                                                                          

15-vuotiaana Nancy karkasi New yorkiin ja oli poissa 3 päivää. Hänet löydettiin Port Authorityn linja-autoasemalla New yorkin keskikaupungissa. Hänet vietiin takaisin Devereux High:iin. Heti hänen 15-vuotias syntymäpäivien jälkeen hän veti ranteensa auki partaterällä. Kahden viikon päästä hän viilsi toisenkin käden, joka vuosi todella pahasti. Hän ehti juuri ja juuri sairaalaan, sillä jos hänet olisi viety 5 minuuttia myöhemmin, hän ei olisi selvinnyt.

 
16-vuotiaana hänet päästettiin oikeaan kouluun hänen ongelmistaan huolimatta. Hän haki ja pääsi Coloradon kouluun Boulderissa. Nancy tuskin ehti olla siellä lukukautta kun hänet erotettiin sieltä varastetun tavaran hallussapidon vuoksi: hän myös osti huumeita. Hänet käskettiin lähtemään Boulder'sta välittömästi.

 < Suzy, Deborah, Nancy & David.

17-vuotiaana Nancy oli rikkonut äitinsä auton kun ei ollut päässyt ajokoetta läpi. Myöhemmin hän sai lisenssin, ja rikkoi auton uudestaan. Hänet pidätettiin ja vietiin nuorisovankilaan ja myöhemmin hän joutui mielisairaalaan.

Sillä välin kun Nancy oli poissa, Deborah purkasi hänen tavaroitaan ja kirjojen, meikkien ja vaatteiden keskuudesta löytyi ruiskuja ja neuloja. Nancy oli pahasti huumekoukussa.

Mielisairaalassa Nancya ei haluttu pitää, henkilökunta kertoi järkyttyneille vanhemmille olevan jo liian myöhäistä hoitaa Nancya, hän oli jo liian häiriintynyt. Niimpä Nancy vietiin kotiin.

Eräänä päivänä kun Deborah kielsi Nancyn käyttämästä autoaan, Nancy työnsi sormensa kylpyhuoneen ikkunasta ja oli katkaista sormensa. Hänen terapisti jonka luona hän kävi, oli hänen viimeinen. Kun terapsiti huomasi miten häiriintynyt Nancy oli, hän kieltäytyi tapaamisista vedoten siihen, ettei pystyisi auttamaan tätä. Nancy ei enää koskaan saanut henkistä apua tämän jälkeen.

Deborah & Nancy.

(Tämä teksi ei ole kopioitu suoraan mistään, tieto on haettu eri kielisiltä sivustoilta. ITSE olen suomentanut jokaisen sanan.)

Nancy Laura Spungen: Vuodet 1958 - 1969

Nancy Laura Spungenilla oli vaikea elämä heti alusta. 
Hän syntyi ensimmäisillä tunneilla helmikuun 27, 1958 Pennyslavian yliopiston sairaalassa Philadelphiassa.

Heti synnyttyään hänellä oli napanuora kiedottuna kaulansa ympärille niin, ettei hän saanut happea. Lisäksi hänelllä oli hyvin vakava veriongelma (hän oli keltaisen värinen synnyttyään) joka johti verensiirtoon. Verensiirron jälkeen Nancyn äiti kertoi Nancyn itkeneen tavallista enemmän ja potkineen ilmaa voimakkaasti, aivan kuin olisi taistellut jotakin vastaan. Verensiirto oli välttämätön, muuten ongelmat olisivat levinneet aivoihin.
 

8 päivän jälkeen Deborah ja Frank Spungenille (Nancyn vanhemmat) kerrottiin, että he voivat vihdoinki viedä tyttärensä kotiin: hän oli normaali ja terve vauva.Mutta muutaman päivän jälkeen Deborah alkoi pelätä ja ajatteli, että Nancy oli jotakin aivan muuta kuin normaali vauva. Nancy ei lopettanut itkemistä ja huutamista. ''Kaikki vauvat itkevät, mutta Nancy ei muuta tehnytkään kuin itki'', sanoi Deborah vuosia jälkeenpäin. Huolestuneena Nancyn selittämättömälle kivulle, hän haki apua joka puolelta. Syytä ei tiedetty. Nancy ei koskaan elänyt rauhassa.

 

3 kuukauden ikäisenä Nancylle oli määrätty raskaita rauhoittavia, mutta hän oli silti yliaktiivinen ja rauhaton. Hänellä oli nukahtamisvaikeuksia, huusi vieläkin hysteerisesti ilman mitään syytä, jäykistyy aina kun äitinsä yritti halata häntä, oli kehittänyt itselleen laiskan ilmeen eikä koskaan ollut hiljaa. Kun lääkäri kuuli näistä Nancyn ongelmista, hän yksinkertaisesti lisäsi Nancyn Phenonbarbital annosta.

Kahden vuoden ikäisenä Nancy oli alkanut hyökätä väkivaltaisesti perheensä jäseniin ja myös tuntemattomiin henkisesti sekä fyysisesti. Hän sai joka päivä useita raivokohtauksia ja oli alkanut änkyttää. Lääkäri vain nimitti Nancyn ''oireet'' ''kamaliksi kaksosiksi'' ja lisäsi Nancyn Phenonbarital annosta.

4 vuoden ikäisenä ölykkyysosamäärätestit todistivat Nancyn olevan todella älykäs. Itse asiassa hänellä oli 7 vuotiaan älykkyys ja muutaman vuoden päästä hän sai hypätä 3 luokan yli älykkyytensä vuoksi. 

9-vuotiaana hän löysi musiikin. Frank ja Deborah olivat käyneet katsomassa uuden musikaalin ''Hair'', ostivat LP-levyn ja Nancy istui olohuoneen lattialla ja kuunteli levyä taukoamatta joka päivä alusta loppuun niin kauan, kunnes levy kului puhki.Vanhemmat ostivat uuden. Pian hän fanitti Door:sia, The Rolling Stones:ia, Janis Joplinia, Led Zeppeliniä ja The Beatlesia ja joka lauantai hän käytti viikkorahansa levyihin. 

 

10-vuotiaana hän luki The Rolling Stone lehtiä ja New York Times:ia sunnuntaisin ja luki Sylvia Plathin, Kurt Vonnegutin, J.D Salingerin ja F. Scott Fitzgeraldin kirjoja. Nancy kiinnostui politiikasta ja tuki sodanvastaista liikettä. Hänen käyttäytyminen oli siltikin huolestuttava väkivaltaisten hyökkäyksien  ja sanallsiten tunteenpurkauksien takia. Hänen oli mahdotonta saada ystäviä: kukaan ei tuntunut tykkäävän hänestä. (Deborah mainitsee kirjassaan  And I Don't want to live this life: ''Eräs naapuri oli jättänyt ovellemme lapun, jossa käski Nancyn pysyä poissa hänestä nimitellen Nancya noidaksi.'') Nancy näki myös hallusinaatioita, kärsi kivusta kun laittoi hiuksiaan ja oli kehittänyt kaukaisen, jäätyneen ilmeen, jota hänen perheensä kutsui nimellä ''Se katse''. Aivan kun hän katsoisi tyhjää. Hän hoki monesti haluavansa kuolla.

11-vuotiaana Nancy oli paisunut ja hänellä oli korkea syke ja isot pupillit. Huumetestit todistivat Nancyn olevan aivan puhdas, joten hän pääsi Philadelphian psykiatriseen keskukseen samalla kun Deporah yritti löytää hänelle hoitopaikkaa, jossa Nancy voisi asua.Kerran Nancy yritti käydä lastenhoitajan kimppuun saksilla huutaen ja kiroillen tappavansa hänet. Nancyn terapisti kommentoi välikohtausta: ''hän vain näytteli''. Terapisti ei tietänyt tarkkaan, mitä Nancy näytteli, mutta myöhemmin Nancy hyökkäsi myös terapistin kimppuun. Erään painajaismaisen ja hallusinaatiomaisen yön jälkeen Nancy meni kouluun. Vähän ajan päästä hän käveli luokasta ulos eikä enää palannut oppilaitokseen. Syyskuussa 1969 kirjoitettiin raportti, jossa todettiin Nancyn olevan ehkä skitsofreenikko ja  pitäisi tehdä neurologinen tutkimus. Kun klinikka oli tehnyt arvioinnin, he päättivät olla paljastamatta tulokset vanhemmille. (Deborah sai paperit vasta Nancyn kuoleman jälkeen.) 

(Tämä teksti ei ole kopioitu suoraan mistään, tieto on haettu eri kielisiltä sivustoilta. ITSE olen suomentanut jokaisen sanan.)